Vasemmassa kädessäni on syntymävika ja sen seurauksena minulla on aina ollut enemmän tai vähemmän ongelmia käteni kanssa. Kädessäni on asentovirheitä – en vain yksinkertaisesti ole saanut kättäni tiettyihin asentoihin. Monissa arjen toimissa käden vajavaisuus on häirinnyt, esim. jumpatessa, nostaessa jotakin ja vaikkapa kuntosalilla harjoitellessa. Käsi ei vaan toiminut…tai niin minä luulin.
Olen soittanut viulua 9-vuotiaasta saakka. Aloittaminen oli hankalaa, koska viulun pitäminen leuan alla, vasemmalla olalla, tuntui ihan mahdottomalta. En pystynyt kääntämään vasenta kyynärpäätä viulun alle niin, että olisin sormillani yltänyt viulun kieliin. Kovasti kyllä opettajani yritti ohjastaa, mutta kuukauden jälkeen hän tuumi, että mitäs jos vaihdetaan puolta…ja niin siinä kävi, että minusta tuli vasenkätinen viulisti. Olen kiitollinen ensimmäiselle viulunsoiton opettajalleni, joka ennakkoluulottomasti käänsi viulustani kielet toisinpäin ja tuumasi, että hoituu se homma näinkin, kyllä sinusta viulisti tulee. Samanlainen asenne oli myös Tuomo Pietillä, hän sanoi minulle, että kyllä kädestä vielä normaali tulee.
Varasin alunperin ajan vastaanotolle ihan muun asian takia ja samalla tulin kertoneeksi kädestäni. Tuomo kiinnostui, kyseli ja siitä kaikki lähti liikkeelle. Muistelen, että ihan silmät paloivat innostuksesta:-) ja se oli oikeastaan se juttu, minkä takia päätin varata uuden ajan. Hän oli innostunut työstään ja otti asiakseen selvittää mikä kädessäni oli. Heti samaisena kertana käteni liikkuvuus parani. Löysin itsestäni lihasryhmiä, joita en ollut koskaan oikein käyttänyt. Tuomo pisti minut hommiin ja lupasi, että kesään mennessä käsi on lähellä samaa tasoa kuin oikea käsi. Sain harjoitteet ja homma eteni. Kävin reilun puolen vuoden ajan kerran kuussa hakemassa uusia ohjeita. Tuomon ohjeet olivat helposti ymmärrettäviä, ymmärsin myös miksi tietyn liikkeen teen ja missä sen pitää tuntua. Tuomo piirsi aina taululle hauskat tikku-ukot, jotka tekivät saamiani liikkeitä. Se oli vähän niin kuin aikoinaan Kylli-täti piirteli ja samalla kertoi tarinaa. Otin kännykällä kuvat tikku-ukoista ja kotona oli helppo muistaa liikkeet kuvia katsomalla.
Kun ensimmäisestä tapaamisestamme oli kulunut useampi kuukausi olin innoissani. Jatkuvasti tapahtuvat muutokset harjoitusten myötä toivat ison muutoksen koko elämääni. En tiennytkään, että viulunsoiton ei pidäkään olla niin työlästä kuin olen aina luullut:-) Ymmärsin miksi joogaaminen oli aina tietyissä liikkeissä hankalaa. Huomaan eron ihan arkisia askareita tehdessä, olen vapautunut fyysisesti ja tunnen olevani enemmän tasapainossa. Olen myös laulaja ja laulunopettaja ja suureksi ilokseni olen havainnut, että käteni toiminnan paraneminen on vapauttanut myös laulamista. Ihminen on ihmeellinen kokonaisuus.
Kävin juuri uuden ongelman kanssa Tuomon vastaanotolla. Liukastuin kadulla ja polvi kipeytyi. Kipu ei hellittänyt, jalka tuntui liikkuvan, mutta en saanut polvea täysin koukistettua. Olin jo varannut ajan lääkäriin, mutta päätin pirauttaa Tuomolle, josko hän pystyisi asialle jotakin tehdä. Sieltä tuli selkeä vastaus, että kyllä homma hoituu. Jo vastaanotolla jalka koukistui kunnolla, lantion runksautus siihen auttoi. Sain selkeät ohjeet polven jumppaammiseen ja muutaman päivän sisällä vaiva helpottui. Nyt jalka on kunnossa ja kipu poissa.
Kiitos Tuomo siitä, että sait minut ymmärtämään mitä pitää tehdä ja miksi. Ohjeesi ovat selkeitä ja tehokkaita, sait minut luottamaan siihen , että tiedät mitä teet. Olet myös suorapuheinen, teet selväksi sen, että itsestään asiat eivät hoidu, vaan on tehtävä töitä edistymisen eteen.
Käännyn mielelläni Tuomon puoleen jos kropassa on ongelmia ja suosittelen lämpimästi muillekin!
Kiitos Tuomo kannustuksesta, asenteesta ja ammattitaidosta! Olet mies paikallaan!