Lasten ja nuorten rasitusvammat ovat koko ajan yleistyneet. Tällä hetkellä rasitusvammat kattavat noin puolet lasten ja nuorten liikuntavammoista. Rasitusvammalla tarkoitetaan liikkumiseen liittyvää oiretta tai löydöstä, johon ei liity tarkkaa alkamisajankohtaa. Kasvuikäisten yleisimmät rasitusvammat ovat apofyysiitit eli kasvutumakkeen vauriot, fyysit eli putkiluiden kasvulevyjen rasitusvammat sekä selän ja raajojen rasitusmurtumat. (1.)
Apofyysien ja fyysien rasitusvammat johtuvat, siitä että ne ovat kasvuvaiheessa suhteellisesti heikompia kuin jänteet ja lihakset, jotka kiinnittyvät näille alueille. Näiden kuntoutuksessa tärkeintä on oireita aiheuttavan rasituksen vähentäminen. Liikuntaa ei tulisi kokonaan lopettaa vaan tilalle tulisi löytää liikuntamuotoja, jotka eivät aiheuta oireita. Myös liikkuvuutta, lihasvoimaa ja lihashallintaa kehittäviä harjoitteita käytetään tukemaan kuntoutumista. (1.) Yleisiä apofyyseihin ja fyyseihin liittyviä rasitusvammoja ovat mm. osgood-schlatter, Sinding-Larsen-Johanssonin oireyhtymä, severin tauti, istuinkyhmyn apofysiitti. (2.)
Alaraajojen rasitusmurtumia voi esiintyä kaikenikäisillä lapsilla ja niiden yleisimmät esiintymispaikat ovat sääriluussa ja jalkapöydän luissa. Oireina ovat murtuma-alueen kipu, turvotus ja ontuminen. Näissä tapauksissa on hoitona murtuneen raajan varauskevennys sekä lepo urheilusta. Paluu urheiluun tulee tauon jälkeen tehdä hallitusti ja portaittain. Selkärangan rasitusmurtumat esiintyvät yleensä alaselän nikaman takakaaressa ja ne ovat yleisimpiä lajeissa, joissa tulee paljon taaksetaivutusta ja kiertoa. Oireina alaselän rasitusmurtumassa on rasituksessa tuleva selkäkipu, joka pahenee selkärangan taakse ojennuksessa ja/tai kierrossa. Rasitusmurtuma voi kehittyä nikamankaaren höltymään eli spondylolyysiin tai molemmin puolisena nikaman siirtymään eli spondylolisteesiin. 2/3 toispuoleisista tuoreista rasitusmurtumista luutuu, kun taas molemminpuolisista kroonisissa rasitusmurtumissa luutumista ei tapahdu ja näistä n ½-2/3 etenevät nikamasiirtymäksi. (1.)
Tässä on kuitenkin hyvä huomioida, että toispuoleinen spondylolyysi voi olla täysin oireeton, eikä vaikuta nuoren urheiluun millään tavalla. Myös lievä nikamasiirtymä voi olla täysin oireeton, toki tässä tapauksessa usein nuorella on myös molemmin puolinen spondylolyysi, joka on hyvä ottaa huomioon urheilussa ja etenkin keskivartalon lihaksiston lihasvoiman kehittämisessä.
Vaikkakin nuorten ja lasten rasitusvammat ovat usein parannettavissa, on niiden yleistyminen herättänyt huolta. Tässäkin tapauksessa ennaltaehkäisy on aina helpompaa kuin hoito ja siksi nuorten ja lasten liikkumisessa tulisi ottaa huomioon seuraavia asioita, jotka altistavat rasitusvammoille:
- Liikkumisen kokonaiskuormitus
Lasten ja nuorten liikkuminen on muuttunut lajipainotteisemmaksi ja yhteen lajiin yksilöidytään jo aikaisessa vaiheessa. Nuoren ja lapsen liikkumisessa tulisi huomioida se, että muuta, urheiluharrastuksen ulkopuolella tapahtuvaa, liikkumista pitäisi olla 50% urheiluharrastuksen tuntimäärästä. Tarkoittaen siis sitä, että jos lapsi harrastaa 4 h viikossa,tulisi muuta vapaa-ajalla tapahtuvaa liikuntaa olla vähintään 2 h.
Lisäksi lapsen ikä vuosina pitäisi olla ohjatun liikunnan maksimimäärä tunteina viikkotasolla (3.).
- Riittävä uni
Riittävä uni on liikkuvan lapsen kannalta erityisen tärkeää. Liikunnan määrän kasvaessa, myös unen tarve kasvaa. Riittämättömän unen on todettu altistavan rasitusvammoille. Riittävä uni 7-vuotiailla on n.10-12 tuntia ja 12- vuotiailla n. 9-11 tuntia yössä (4).
- Monipuolinen ravinto
Lapsen ruokavalion tulisi olla mahdollisimman monipuolinen ja sen tulisi sisältää riittävästi D-vitamiinia. Suomessa D-vitamiinin tarvetta on syytä tukea ravintolisällä. Alhainen D-vitamiinin saanti ja heikko ravitsemus ovat altistavia tekijöitä rasitusvammoille. (1.)
- Kasvupyrähdysten huomiointi.
Vaikka kasvupyrähdys ei ole suoranainen altistava tekijä lasten ja nuorten rasitusvammoille, se vaikuttaa niiden syntyyn. Kasvuvaiheessa apofyysit ja fyysit ovat alttiimpia rasitukselle ja voivat tämän vuoksi olla yksi syy rasitusvamman synnylle. Lisäksi nopeassa kasvuvaiheessa lihakset eivät ehdi kasvuun yhtä nopeasti mukaan, jolloin lapsella voi olla puutteita liikkuvuuksissa. Tämä taas altistaa mm. apofyysivammoille sekä rasitusmurtumille.
- Hyvä ja riittävä liikkuvuus
Kuten yllä jo mainittiin liikkuvuus altistaa monille lasten ja nuorten rasitusvammoille. Esimerkiksi nilkan huono liikkuvuus altistaa Severin taudille, kun taas takareiden huono liikkuvuus alaselän rasitusmurtumille. Lasten ja nuorten harjoittelun pitäisi sisältää riittävästi myös liikkuvuusharjoittelua.
- Mielekkyys
Vaikka lasten ja nuorten rasitusvammat ovat yleistymässä, aiheuttaa liikkumattomuus enemmän ongelmia. Tärkeintä siis lasten ja nuorten liikkumisessa on pitää se mielekkäänä ja tehdä se mahdollisimman monipuolisesti. Tämä on meidän aikuisten; vanhempien, valmentajien, seurojen sekä liikunta-alan ammattilaisten vastuulla.
ft. Siru Salonen
Lähteet:
1.https://www.duodecimlehti.fi/duo15199
2.https://www.duodecimlehti.fi/duo92159
3.Jayanthi NA, LaBella CR, Fischer D, ym. Sports-specialized intensivetraining and the risk of injury in young athletes: a clinicalcase-control study. Am J Sports Med 2015;43:794 – 801
4.https://www.terveyskirjasto.fi/dlk01399
